Yön selkään

Nurminen/Nurminen

Rakkaus asuu kadulla
niinkuin minäkin nykyään
kuka kohtalomme säätää

Ohi toisten kuljemme 
vaikka molemmat toivomme 
ettei pysyväksi jää tää
        
Tahdon rakkauden tuntea 
mutten osaa tai uskalla 
voisit yhteen meidät saattaa

Vahva oot, myönnän sen 
painajaisistain heräilen 
syvältä tää ero raastaa
       
Syksy on täällä ja pimeää riittää
mä kestän, mut rakkaus on suojaton
se varmaan on eksynyt taas, yön selkään
pelasta meidät, mä oon voimaton
       
Vaikka rakkauden mä nään 
harmauteen vangiks jään 
sanat väliltämme puuttuu

Kun kanssan oon, tunnen sen 
tullessas tuot rakkauden 
maailmamme värit muuttuu
       
Syksy on täällä ja pimeää riittää
mä kestän, mut rakkaus on suojaton 
se varmaan on eksynyt, yön selkään 
pelasta meidät, oon voimaton